kuule mun toive mä haluan pois, eikö aikani jo täynnä ois.

Nyt on tilattu ambulanssi ja mennään niemeen. Että sinne sitten. Ja sieltä luultavasti Lahteen. Toivon, että nyt jonnekkin, ihan mihin vaan, kunhan vaan pois. Elämä ei kanna kauhean pitkälle. Se ei kanna ollenkaan, siltä se tuntuu.

Terokin on ilmeisesti niemessä, en ole varma kun soitin sinne, niin ne ei tiennyt yhtään mitään. Tai ainakaan se nainen ei tiennyt. Soittelen sinne uudestaan tänään. Jos siis saan pitää puhelinta yms. Kaikki tuntuu vaan kaatuvan päälle. Tekisi mieli itkeä, mutta kyyneleitä ei tule. Se on rasittavaa, itku auttaisi edes vähän.

En ymmärrä mikä elämässä on niin vaikeaa. Se vain on niin ylivoimaisen vaikeata aina välillä. Kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän sitä. Ei kukaan koe maailmaa niin kuin mä koen. Enkä mä koe maailmaa niin kuin joku muu sen kokisi. Mun elämä on mun elämä. Ja mä näen sen omalla tavallani. Mikään ei oikein tunnu miltään. Ei elämisen arvoiselta todellakaan. Ei niin yhtään miltään. Se vaan on niin vaikeaa.

terveisin tuntematon potilas.