se joksi muutuin

Voi kuinka mä kaipaankaan mennyttä. Sitä aikaa jolloin olin vielä minä. Enkä joku muu joka halusin niin kovasti olla silloin. Aika on muuttanut mua paljon. Kokemukset on opettanu ja tuska kiristänyt kaulaa. Tarvisin hoitoa. Äite ei usko sitä. Se vaan sanoo että lopeta näytteleminen. Ei se ymmärrä yhtään mitään. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Tai noh, ehkä joku, mut niin. Kirjoitan vain randomia ajatuksen virtaa. Pelkkää paskaa siis. Kun on niin ahdistunut, että hyvä jos henkeä saa. Keuhkoihin sattuu, kädet tärisee eikä jalat oikeen kanna syömättömyyden takia.

Sain alas yhden jogurtin. Se on alku. Mutta muuta ei ole tänään sitten mennytkään alas.